#KUTSUMUA

Sosiaalisessa mediassa on nyt jo reilun viikon verran levinnyt #KUTSUMUA-haaste, joka vastustaa kiusaamista. Minut mukaan haastoi ystäväni Marika ja päätinkin lähteä mukaan, tärkeällä asialla kun ollaan.

Minua on kiusattu niin kauan kuin jaksan muistaa. Jo päivähoidossa olin se, jota kiusattiin. Mä oon kohdannut kiusaamista niin koulussa, netissä kuin töissäkin. Olen ollut kohde, olen ollut puolustaja.

Pahinta on ollut se, että pari kiusaajistani on ollut ihmisiä, joita olen luullut oikeasti ystävikseni. Yksi on jopa ollut ihminen, jonka kanssa olen asunut, johon olen luottanut, jota olen tukenut kun hänellä on ollut vaikeaa. Se, että ihminen paljastuu hirviöksi, satuttaa. Ehkä tämän vuoksi minun on vieläkin vaikeaa päästää ketään lähelleni - who knows.

Mielestäni kiusaajien teot, sanat, perättömät huhut kertovat enemmän itse kiusaajasta kuin kiusatusta.

Mutta sitten siihen itse haasteeseen.

DSC_0040mu

Mua on haukuttu:
LÄSKI, RUMA - joo, en ehkä ole niin timmi kuin muut, en mahdu koon xxs vaatteisiin tms. Mutta silti, mä oon ihminen ja hyväksyn itseni tällaisena kun mä oon. Myönnän, että mulla on päiviä, jolloin mun oman pään sisällä oleva ilkkuja huutaa peilikuvalle "vittu mikä läski", mutta se on se oma luuranko siellä kaapissa. Pointti on siis se, ettei kenelläkään ole oikeutta haukkua toista - toinen voi olla itse yhtä tietoinen jokaikinen sekunti omasta ulkonäöstään, liiaksikin. Ja tämä voi olla ihan vaan haukkumisen tulosta: sä alat nähdä itsesi sellaisena miksi sinua haukutaan. Miettikää siis kaksi kertaa mitä sanotte! KUTSUKAA MUA sen sijaan kauniiksi.
HIKU - joo, oonhan mä hyvä koulussa, mutta se johtuu ihan siitä, että mä tiedän, mitä ma haluan. Mulla on päämäärä. KUTSUKAA MUA siis kunnianhimoiseksi.
ITSEKESKEINEN PASKA - jotkut saattaa pitää minua kylmänä. Ainakin mä luulen, että tämä nimitys johtuu siitä. Mä vaan oon tottunut vuosien varrella "kovettamaan" itseni ulkomaailmaa kohtaan - ei sillä ettei se kaikki paha satuttaisi. KUTSUKAA MUA siis herkäksi.
LELLIPENTU - ainoana lapsena minun ei ole koskaan tarvinnut jakaa saamaani. Ulospäin tämä on saattanut näyttää luksuselämältä, mutta ei se sitä aina ole. Muistan, kun yläasteella jotkut ihmettelivät sitä, kun en koskaan kulkenut rikkinäisissä vaatteissa. Kysyin: "Miksi minun pitäisi?". Ei vaatteiden kunto mun mielestä määrittele ihmistä, arvota häntä. KUTSUKAA MUA normaaliksi.
OUTO - mä en oo aina ollut se, joka on kulkenut massan mukana. Mulla on ollut kausia, kun olen ollut gootti, kunnon kameleontti. Kaikenlaista on ollut. En myöskään ole ollut niitä nuoria, jotka harrastivat juomista joka viikonloppu. Kuitenkin, mä oon ylpeä siitä mitä olen - mä oon tällainen. KUTSUKAA MUA erilaiseksi, ei oudoksi.

Mutta ennen kaikkea KUTSUKAA MUA luotettavaksi, aidoksi ja sosiaaliseksi - sitä mä oon kunhan te opitte tuntemaan mut.

Ole ystävä, älä kiusaaja.

Ei kommentteja