maanantai 29. syyskuuta 2014

LIFE HAPPENS WHEN YOU'RE MAKING PLANS

Kiva viikonloppu takana ja uusi viikko edessä.

Mun viikonloppu meni suurimmaksi osin kotona, mutta kävin mä lauantaina pitkästä aikaa salilla! Mä olin jo unohtanut sen huippufiiliksen, joka on salin jälkeen. Pakko päästä mahdollisimman pian uusiks!

Viikonloppuna juhlittiin myös äidin synttäreitä, joten viikonloppuun kuului hyvä ruoka, lahjonta (laittelen tänne kuvaa joku kerta siitä, mitä puikoilta tippui lahjapakettiin) ja yhdessäolo. Lauantaina illalla käytiin Varkaudessa syömässä Nizza-nimisessä ravintolassa - voin todella suositella! Ollaan äidin kanssa käyty kerran ennenkin siellä ja ei se paikka kyllä petä. Ihan törkeen hyviä ruokia kohtuu hintaan. Eilen sitten leivottiin kakkuja (kotiin ja töihin) ja tehtiin hyvää ruokaa.

Tällaisessa asussa lähdin lauantai-iltana juhlistamaan äidin synttäreitä:
DSC_0033MUOK
DSC_0034MUOK
DSC_0039MUOK
t-paita H&M / farkut GinaTricot / bleiseri Pull&Bear / tennarit Converse

Sellasta perusrentoa, niin minua. Jalassa ikivanhat (4-5 vuotta?) Ginan farkut, paita on viime kesän löytöjä H&M:ltä ja tuo bleiseri on rakkaus, jonka löysin keväällä Lontoosta. Ja no, Conssit on vaan juurtunut mun jalkoihin. Pitää vielä todeta, että mä niin rakastan mun hiuksia nyt - ne on paaaljon freesimmät kuin kuukaus sitten, kun ne oli yli 20 cm pitemmät. Ja nuo silmälasit - en ois osannut uskoa, että mä tuun tykkää niistä näin paljon. Optikko kun ylipuhui mut ottaa nuo yksien hillitympien sijaan... Mun ei oo tehnyt mieli pitää piilolinssejä nyt pariin kuukauteen ihan vaan sen takia, että nuo on niin kivat!

No, mutta. Mites tää uus viikko on sitten alkanut? Ei niin kivasti.

Kivankin viikonlopun on loputtava joskus. Ei vaan oo kiva lopettaa sitä sairaana. Eilen illalla mulle nimittäin nousi kuume.. Nyt mä sitten asustan täällä sängynpohjalla seuranani kurkussa elävä kaktus, ihan mieletön lihaskipu (osasyyllinen varmaan myös lauantain kuntosali...) ja tukkonen nenä. Et silleen.

Toivottavasti teillä on ollut kiva viikonloppu ja kivempi viikon aloitus kuin minulla!

torstai 25. syyskuuta 2014

LÄMPÖISIN AJATUKSIN MAAILMALLE

Kuten varmaan monelle on tullut jo selväksi, mä tykkään piristää ihmisiä pienillä itse tehdyillä lahjoilla. Arkistojen kätköistä löytyi pari tämän vuoden puolella tehtyä neulomusta, jotka ovat saaneet rakastavaiset kodit eri puolilla Suomea, tuttujen ja vähän tuntemattomampienkin kotoa.

DSC_0402muokk
Nämä sukat saivat rakastavaisen kodin ystäväni, entisen englannin opettajani luota. Hän auttoi minua paljon viime keväänä ennen englannin kirjoituksia ja koin, että vähintä mitä saatoin tehdä kiittääkseni, oli neuloa hänelle villasukat.
  • tehty: 22.3.-6.4.2014
  • lanka: Novita 7 Veljestä
  • väri: turkoosi
  • puikot: 3,5 mm bambut
  • ohje: oma sovellus Herrasmiehen harmaista, 44 s
  • lankaa kului: 103 g
  • koko: 38,5-39
  • fiilis: tykkään! Itsellekin voisi tehdä joskus.
DSC_0001muok
Nämä vauvan junasukat puolestaan saivat hyvän kodin Tampereen kupeesta. Olen jo mooonta vuotta seurannut Nelliinan blogia ja olin hyppiä yläpystyä, kun kuulin Nelliinan olevan raskaana. Niinpä päätin tehdä tällaiset sulosen mintut junasukat Nelliinan Anni-tytölle. Ovat kuulemma olleet ihan superit!

tiistai 23. syyskuuta 2014

DATE NIGHT WITH HEDBERG

Viime lauantaina me pidettiin porukalla tyttöjen iltaa Kuopiossa. Tavattiin toisemme keskustassa, jonka jälkeen mentiin testaamaan kauppakeskus Apajassa sijaitseva Mount Sherpa-rafla, josta saa siis nepalilaista ruokaa.

Ruoka oli tosi hyvää! Söin kana curryn ja voin todella suositella! En muista missään syöneeni parempaa. Seuraavaa kertaa odotellessa, sillä kyllä se kormakin hyvältä näytti... :P

Syötiin piiiitkän kaavan mukaan ja lähdettiin aika kiireellä joskus vaille seitsemän kohti Musiikkikeskusta. Oltiin ostettu liput Sami Hedbergin Kokovartalomies 3:seen. Mä oon nähnyt Hedbergin kaksi kertaa aiemmin livenä ja ei se mies pettänyt tälläkään kertaa! Sunnuntaina oli vatsalihakset ihan jumissa siitä kaikesta nauramisesta.

Ennen show:n alkamista meillä oli vielä aikaa ikuistaa mun asu:

DSC_0025muok
DSC_0026muok
DSC_0030muok
paita New Look / hame Primark / liivi Vila / tennarit Converse / laukku H&M

Itse viihdyin asussa mainiosti ja pukisin sen mielelläni uudelleenkin! Tuo Vilan farkkuliivi on viime kesän alelöytö, hame ja paita kevään Lontoon tuomisia. Tuo hame oli täysi heräteostos, mutta näköjään erittäin onnistunut sellainen! H&M:n laukku on ollut viime aikoina mukana kaikkialla - hyvä laukku 20€ laukuksi siis. Ja no, Conssit on conssit - mun rakkauskengät.

maanantai 15. syyskuuta 2014

MY FIRST TATTOO

Mä oon halunnut tatuoinnin todella kauan. Oliskohan siitä, kun ensimmäisen kerran siitä äidille ja isälle sanoin, jotain 7 vuotta jo.

Nyt oli aika tehdä unelmista totta.

DSC_0173MUOK
Mä kävin ottamassa mun ensimmäisen tatuoinnin viime perjantaina El Ninossa Kuopiossa, Tiialla. Kyselin kaveriltani, jolla on muutama tatuointi, suositusta, minne mennä ottamaan tatuointi ja vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä - Tiialle El Ninoon. Uskoin, ja olen nyt enemmän kuin tyytyväinen.
DSC_0171MUOK
Siinä se nyt ois. Hieman punottaa, mutta ei haittaa. Kuva otettu välittömästi hakkaamisen jälkeen.

Mulla on varmaan tusina ideoita tatuoinniksi, mutta tämä tuntui oikeimmalta - parhaalta vaihtoehdolta ensimmäisekseni. Visio tähän tuli vasta tänä keväänä, mutta se tuntui oikealta. En kadu, enkä tule katumaan.

Life is beautiful - lausahdus kuvaa mulle sitä positiivistä elämänasennetta, johon mä nykyään aina pyrin. Se on mulle muistutus, siitä että elämästä tulee nauttia silloin kun voi. Muistutus siitä, että kaikki, mitä elämä tuo on omalla tavallaan kaunista, ainutkertaista, tarkoitettua.

Mun mielestä Nikki Sixx on tiivistänyt koko idean hyvin: Life is beautiful - celebrate life.

Ja ei, en ottanut tätä tatuointia sen takia, että joku kuuluisuus on sanonut jotain tai tehnyt sen nimisen biisin (mikä on hyvä, btw) - mä otin tämän sen takia, että se puhuttelee mua, on mulle tärkeä, henkilökohtainen. Se muistuttaa mua kaikista niistä pahoista asioista, joita mä oon kokenut - joista mä oon selvinnyt voittajana. Se muistuttaa mua kaikista hyvistä jutuista, nauruista, unelmista, elämästä. Se muistuttaa mua siitä, että elämä on kaunista, tapahtui mitä tahansa.

Tatuoinnin paikka tarkentui kesän aikana. Mä halusin sen sellaiseen paikkaan, mistä mä sen itse näen. Mä halusin siitä tavallaan henkilökohtaisen. Vasemman käden sisäpuoli tuntui oikealta - se näkyy mulle, on lähellä sydäntä... Syitä oli monia ja olen tyytyväinen, että siihen päädyin.

Kipu oli lievempää kuin kuvittelin. Kyllähän se tuntui, mutta ei varsinaisesti sattunut. Totesinkin kaverilleni, että sattuu tai ei, koukussa ollaan mitä todennäköisimmin... Ja niinhän se menee :D Puhuttiin nimittäin Tiian kanssa jo seuraavasta...

Siinä ois sitten parempaa kuvaa  - tänään otettua. Tatuointi on lähtenyt paranemaan ihan superhyvin :) I love it!
DSC_0002muok

DSC_0005muok

Kiitos Tiia ja El Ninon porukka! Tästä tuli täydellinen - paljon enemmän kuin osasin odottaa 

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

LAST FRIDAY

Viime perjantaina tuli käytyä Kuopiossa töiden jälkeen. Visiitille oli ihan syykin, mutta siitä lisää huomenna ;)

Ensin ajattelin tulla vilauttamaan perjantain asua teille:

DSC_0175MUOK
DSC_0176MUOK
farkut Vila / t-paita New Look / farkkupaita ja laukku H&M / tennarit Converse

torstai 4. syyskuuta 2014

#KUTSUMUA

Sosiaalisessa mediassa on nyt jo reilun viikon verran levinnyt #KUTSUMUA-haaste, joka vastustaa kiusaamista. Minut mukaan haastoi ystäväni Marika ja päätinkin lähteä mukaan, tärkeällä asialla kun ollaan.

Minua on kiusattu niin kauan kuin jaksan muistaa. Jo päivähoidossa olin se, jota kiusattiin. Mä oon kohdannut kiusaamista niin koulussa, netissä kuin töissäkin. Olen ollut kohde, olen ollut puolustaja.

Pahinta on ollut se, että pari kiusaajistani on ollut ihmisiä, joita olen luullut oikeasti ystävikseni. Yksi on jopa ollut ihminen, jonka kanssa olen asunut, johon olen luottanut, jota olen tukenut kun hänellä on ollut vaikeaa. Se, että ihminen paljastuu hirviöksi, satuttaa. Ehkä tämän vuoksi minun on vieläkin vaikeaa päästää ketään lähelleni - who knows.

Mielestäni kiusaajien teot, sanat, perättömät huhut kertovat enemmän itse kiusaajasta kuin kiusatusta.

Mutta sitten siihen itse haasteeseen.

DSC_0040mu

Mua on haukuttu:
LÄSKI, RUMA - joo, en ehkä ole niin timmi kuin muut, en mahdu koon xxs vaatteisiin tms. Mutta silti, mä oon ihminen ja hyväksyn itseni tällaisena kun mä oon. Myönnän, että mulla on päiviä, jolloin mun oman pään sisällä oleva ilkkuja huutaa peilikuvalle "vittu mikä läski", mutta se on se oma luuranko siellä kaapissa. Pointti on siis se, ettei kenelläkään ole oikeutta haukkua toista - toinen voi olla itse yhtä tietoinen jokaikinen sekunti omasta ulkonäöstään, liiaksikin. Ja tämä voi olla ihan vaan haukkumisen tulosta: sä alat nähdä itsesi sellaisena miksi sinua haukutaan. Miettikää siis kaksi kertaa mitä sanotte! KUTSUKAA MUA sen sijaan kauniiksi.
HIKU - joo, oonhan mä hyvä koulussa, mutta se johtuu ihan siitä, että mä tiedän, mitä ma haluan. Mulla on päämäärä. KUTSUKAA MUA siis kunnianhimoiseksi.
ITSEKESKEINEN PASKA - jotkut saattaa pitää minua kylmänä. Ainakin mä luulen, että tämä nimitys johtuu siitä. Mä vaan oon tottunut vuosien varrella "kovettamaan" itseni ulkomaailmaa kohtaan - ei sillä ettei se kaikki paha satuttaisi. KUTSUKAA MUA siis herkäksi.
LELLIPENTU - ainoana lapsena minun ei ole koskaan tarvinnut jakaa saamaani. Ulospäin tämä on saattanut näyttää luksuselämältä, mutta ei se sitä aina ole. Muistan, kun yläasteella jotkut ihmettelivät sitä, kun en koskaan kulkenut rikkinäisissä vaatteissa. Kysyin: "Miksi minun pitäisi?". Ei vaatteiden kunto mun mielestä määrittele ihmistä, arvota häntä. KUTSUKAA MUA normaaliksi.
OUTO - mä en oo aina ollut se, joka on kulkenut massan mukana. Mulla on ollut kausia, kun olen ollut gootti, kunnon kameleontti. Kaikenlaista on ollut. En myöskään ole ollut niitä nuoria, jotka harrastivat juomista joka viikonloppu. Kuitenkin, mä oon ylpeä siitä mitä olen - mä oon tällainen. KUTSUKAA MUA erilaiseksi, ei oudoksi.

Mutta ennen kaikkea KUTSUKAA MUA luotettavaksi, aidoksi ja sosiaaliseksi - sitä mä oon kunhan te opitte tuntemaan mut.

Ole ystävä, älä kiusaaja.

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

RAKKAUSHUIVI

Joskus se on vaan rakkautta ensisilmäyksellä. Mutta joskus se jokin täytyy ensin itse luoda.

DSC_0293muok
DSC_0296muok
DSC_0297muok
PicMonkey Collagehuivi
  • tehty: 27.12.2013-24.3.2014
  • lanka: Marimba (perintölanka)
  • väri: luonnonvalkoinen
  • puikot: 5 mm, 60cm-pyöröt
  • ohje: oma, 66 s
  • lankaa kului: 693 g
  • koko: 37 x 216 cm
  • fiilis: i-h-a-n-a-! 

maanantai 1. syyskuuta 2014

SUMMER 2014

Kesä 2014 oli minulle monella tapaa edellisistä vuosista poikkeava.

Periaatteessa mun kesä alkoi jo maaliskuussa, kun kirjoitukset olivat ohi - kouluhan loppui jo helmikuussa, abi kun olin. Maaliskuussa olenkin pitänyt ainoan oikean kesälomaviikkoni - viikon kirjoitusten ja työn (+pääsykokeisiin luvun) välissä. Tuo aika tuntuu vain nyt jo olleen ikuisuus sitten, kaikin puolin.

Huhtikuun alussa solmin ensimmäisen oikean työsuhteeni, joka on nyt ohi - voin sanoa, että lievää haikeutta ilmassa. Viisi kuukautta on elämässä kuitenkin yllättävän pitkä aika. Mä tykkäsin mun työstä, mutta nyt on aika siirtyä eteenpäin, kohti uusia tuulia.

DSC_0324

Kevät meni pitkälti akselilla työ - pääsykokeisiin luku. Rankkaa, mutta myös antoisaa.

PicMonkey Collage3

Oikean kesän alussa juhlittiin minun YO-juhlia. Vihdoin se kaikki puurtaminen oli ohi! (Ja elämä edessä, kuten meidän psykan opella oli tapana sanoa.) Tavallaan on ollut outoa, kun ei ole ollut enää koulua - omalla tavallaan mä oon jopa kaivannut koulua. Ehkä siis opettajan ammatti olisi mulle tälläkin tavalla oikea, kun en pääsisi koulumaailmasta eroon kulumallakaan ;)

nro444

Kesän alussa täytin 19 vuotta ja aloitin näin ollen viimeisen teinivuoteni.

DSC_0369

Alkukesästä tuli käytyä parissa pääsykokeissa. Opiskelupaikan kanssa ei käynyt tänä vuonna flaxi, mutta se ei enää edes harmita. Mä uskon, että välivuosi tekee minulle ihan hyvääkin. Uskon, että tällä on tarkoitus. Mä haluan uskoa niin.

Minusta tuntuu, että mä oon kasvanut paljon ihmisenä sen jälkeen kun koulu loppui - mä oon entistä avoimempi, itsenäisempi, sosiaalisempi, positiivisempi.. Mä oon ehkä aikuistunut ja mä uskon, että tää mun työ on vaikuttanut siihen paljon, se että mä oon kohdannut jatkuvasti tuntemattomia, joutunut pakottamaan (aluksi) itseni olemaan sosiaalinen, nykyään mulle ei tee mitenkään vaikeeta mennä juttelemaan tuntemattomalle. Se on mulle arkea.

DSC_00361

Kesän aikana mä oon myös matkustellut pari kertaa Suomen rajojen ulkopuolelle - naureskelin tässä, että oon viettänyt kaikki mun pidemmät vapaat ulkomailla :D On tullut haisteltua niin Brittein saarten tuulia kuin Ruotsinkin ilmoja.

DSC_02861
DSC_00101
Kesä 2014 on ollut mulle myös rankka. Kesän aikana on ollut hetkiä, kun ei olisi jaksanut - olisi halunnut vain luovuttaa. Mutta mä oon ollut vahva ja jaksanut. Mun elämä on ollut hyvin hektistä, ennustamatonta. Paria poikkeusta lukuun ottamatta mitään ei ole voinut suunnitella etukäteen työvuorojen tietämättömyyden vuoksi (työvuorot tiedetään aina vaan viikko kerrallaan). Liikunnan ja syömisen kannalta tää kesä on ollut huono - tiedostan sen jatkuvasti itsekin. Mä en oo syönyt säännöllisesti (enkä niin terveellisesti kuin yleensä), enkä mä oo päässyt liikkumaan niin kuin olisin halunnut ja tottunut tekemään. Lenkkeiltyä on tullut, mutta muu on jäänyt - ja sen tuntee. Mut mä uskon, että kun mun elämä palautuu oikeille raiteille nyt syksyn tullen, kaikki loksahtaa paikalleen - mä haluan ja uskon niin.

DSC_0024

Vaikka välillä elämä onkin potkinut päähän, oon mä myös nauttinut kesästä. Vaikka vähäinen vapaa-aika on välillä ollut hyvin yksipuolisesti vietettyä, oon mä ehtinyt nauttimaan mm. hyvästä livemusiikista useampaan otteeseen sekä tietysti ihanien ihmisten läheisyydestä - niin kotomaassa kuin ulkomaillakin.

DSC_00241
01b19ae946f4c9cf43e28136587a151c3e9249ecf3muok

Kesällä myös mun elämään on tullut uusi rakas - karvainen sellainen :D Madde on jo iso tyttö ja tuntuu, että mä rakastan sitä vaan päivä päivältä enemmän. Meillä on nyt meidän pikku lauma 

DSC_0039

Elämässä on aina ala- ja ylämäkiä, ja niin on ollut tässäkin kesässä. Mutta mä oon onnellinen, että niin on ollut. Vaikka on ollut rankkaa, mä oon onnellinen niistäkin hetkistä - ne kasvattaa ihmistä. Näin jälkikäteen mä uskon, että mä en vaihtais hetkeekään tästä kesästä pois - ne kaikki, hyvät ja huonot, ovat olleen merkityksellisiä. Mun on ollut tarkoitus ja tarve kokea tämä. Tää kesä oli omalla tavallaan täydellinen.

Tämän kesän jälkeen voin sanoa olevani monta kokemusta rikkaampi.

DSC_00671

Tämän postauksen myötä voin hyvillä mielin paketoida kesän pakettiin tältä vuodelta ja toivottaa tervetulleeksi syksyn ja uudet tuulet