RISTITATUOINTI

Mä en ole ihminen, joka ottaa tatuointeja vain sen takia, että ne näyttää kivoilta. Mä olen ihminen, jolle jokaisella tatuoinnilla on oma merkitys, oma tarina. Välillä selkeä visio tatuointiin saattaa tulla töissä, luennolla, salilla, lenkillä, ensimmäisenä ajatuksena aamulla.. You name it - se voi iskeä ihan milloin vain. Yleensä mulla on todella selkeä visio tatuoinnista, kun mä menen Tiian (mun vakiotatuoijan) juttusille Kuopion El Ninoon. Mun nykyisestä neljästä tatuoinnista kolmella on ollut melkeinpä täysin valmiit sävelet jo ennen tatuoijan mielipidettä, viimeisimmän (eli neljännen) tatuoinnin kohdalla mulla oli visio, mutta ei vielä selkeitä mallikuvia - annoin siis Tiian piirtää sen alusta asti.

Ennen kuin mä eksyn liikaa mun alkuperäisestä aiheesta, eli mun kolmannesta tatuoinnista, sanottakoot, ettei mulla ole mitään sitä vastaan, että tatuointeja ottaa ihan vaan niiden kauneuden vuoksi tai vastaavaa. Tatuoinnit ovat jokaisen henkilökohtainen asia, joten kenelläkään ei ole mitään oikeutta kyseenalaistaa toisten halua koristaa omaa ihoaan. Oma iho, oma asia.

Eli tosiaan, mä otin mun kolmannen tatuoinnin tuossa viime vuoden elokuussa. Idea tähän tatuointiin oli kytenyt mielessä jo jonkin aikaa, mutta eräänä kauniina kesäpäivänä salilla itseäni rääkätessä idea konkretisoitui - mä ikään kuin näin tämän tatuoinnin siinä, missä se nyt on ikuisesti.

Risti, joka on nyt siis tatuoituna mulla oikean ranteen oikeaan reunaan, symboloi mulle uskoa itseeni. Mä en koe olevani mitenkään erittäin uskovainen ihminen. Toki mä olen kasvanut perheessä, jossa toinen vanhempi on evankelisluterilaisen seurakunnan palveluksessa, mutta ei meillä mitään himouskovaisia olla koskaan oltu - päin vastoin! Mä en edes itse tiedä, uskonko siihen Jumalaan, jota kristinuskossa rukoillaan. Mä tiedän uskovani johonkin meitä suurempaan voimaan, mutta en tiedä onko se sitten kristinuskon, islamin vai vaikka hindujen jumala - vai ovatko nämä pohjimmiltaan yhtä? Mene ja tiedä.
Joka tapauksessa, mä tatuoin itseeni ristin, koska mä haluan, että mulla on ikuinen muistutus siitä, että kaikki onnistuu, jos jaksaa uskoa itseensä ja siihen mitä tekee. Koska jos sinä et itse usko itseesi, ei kukaan muukaan usko. Ja jos itse ei usko itseensä, ei voi onnistua.
Lisäksi risti on mulle kuviona hyvin tärkeä - mä oon aina tykännyt sen muodosta, särmikkyydestä... Risti näkyy mulla vielä aika ajoittain pukeutumisessa (ennen näkyi tosin enemmän) esimerkiksi korujen muodossa.

Mä oon kuullut ja tulen varmasti tulevaisuudessakin kuulemaan juttua siitä, miksi olen tatuoinut ristin ranteeseeni väärinpäin. Ei se ole väärinpäin - se on juuri niin kuin mä se halusin. Mä halusin, että se on minulle oikeinpäin, sillä tavalla, että minä näen sen aina oikeinpäin. Tiedän kyllä, että se saattaa näyttää muista katsottuna pakanaristiltä (= risti ylösalaisin), mutta edelleenkin - tämä ja muut tatuoinnit ovat minua itseä varten. Me kuitenkin pyrittiin Tiian kanssa pitämään tämä tatuointi pienenä ja sirona - samassa tyylissä kuin mun aiemmat tatuoinnit. Tällaisena mä sen alunperin näin ja päivääkään en ole katunut. Sen paikka on tuossa ja se on täydellinen tuollaisena kuin on 

Jos joku tulee mulle nyt sanomaan, että mä olen huono esikuva lapsille sen takia, että mulla on tatuointeja, mä saattaisin jopa nauraa päin naamaa (sori!). Mun mielestä asetelma on juuri päinvastainen. Mä annan lapsille ja nuorille kuvan ihmisestä, joka uskaltaa tehdä omien haaveiden mukaan, elää omaa elämäänsä juuri niin kuin haluaa. Mun mielestä se on tärkeintä! Itse asiassa mä oon saanut mun tatuoinneista vain positiivisia kommentteja lapsilta ja nuorilta, joiden kanssa olen työskennellyt. Myös ihan aikuiset ihmiset ovat näitä kehuneet. Kuitenkin, en mä näitä tatuointeja itseeni hakkauta vain sen takia, että muut "huomaisi mut" - jos joku näin luulee, ei se todellakaan tunne mua. Me ei eletä tätä elämää muita varten - tää elämän on meitä varten. Se, joka haukkuu tatuointeja ja ihmisiä niiden takana, ei tunne tätä ihmistä. Tatuoinneilla on ainakin mulle todella suuri merkitys, joten jos joku tulee haukkumaan mun tatuointeja, mun valintoja, se tulee suoraan haukkumaan sitä, kuinka sen mielestä sen elämä on parempi kuin mun. Mun tatuoinnit kertoo mun elämästä - ne on henkilökohtaisia, vaikka ne näyttäisi muille vain pelkiltä kuvilta. Ne on mulle jokainen omalla tavallaan tärkeitä.
Kyllä mä ymmärrän sen, ettei kaikki tykkää tatuoinneista - enhän minäkään juuri pidä esimerkiksi naaman alueella olevista lävistyksistä. Silti mä en mene sanomaan lävistetyille ihmisille sitä suoraan päin naamaa tyyliin "sun lävistykset on rumia". On mullakin ihan lähipiirissä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä mun "tatuointibuumia" kuten he ovat asian ilmaiseet, mutta se on mulle ihan sama. Ei mun tatuoinnit ole kenenkään muun asia. Mulla on ne mua varten, ei muita varten.
MDSC_1929 PicMonkey CollageRISTI

Ei kommentteja